Julkaistu , SopettajaKirsi

Viime viikonloppuna lapset saivat poikkeuksellisest viikonloppuläksyä; tehtävänä oli ottaa iPadilla valokuvia omasta kodista. Eilen ja tänään olemme teneet iMoviella "Kotini" -elokuviia, joihin liitettiin taustamusiikkia ja äänitehosteita. Lasten ottamissa kuvissa oli mielenkiintoisia kuvakulmia ja omaa ajattelua. Muutama oli kuvannut kodistaan kauniita yksityiskohtia, toinen tärkeitä pehmoleluja, joku lemmikkieläimiä ja kotiväkeä, joku pihamaata jne. Varsin avoimen tehtävänannon ideana olikin jättää tilaa lasten ajatuksille ja panna heidät pohtimaan, mitä haluavat kodistaan toisille näyttää. Yllätyin jälleen kerran siitä, miten nopeasti ekaluokkalaiset oppivat uusien ohjelmien käyttöä ja miten reippaasti työskentely sujui - ja miten lapset auttoivat toisiaan. Kodin esittelyn lisäksi sai tehd "elokuvia" myös ihan vapaasti ja niitä syntyikin paljon yhden oppitunnin aikana.

Olemme harjoitelleet myös videokuvausta useamman kerran. Lapset ovat kuvanneet toisiaan pareittain tai pienissä ryhmissä, tehneet "videopäiväkirjan" kevätretken kokemuksista ja innokkaimmat ovat kuvanneet kotona useita otoksia. Näyttää siltä, että myös vanhemmat ja muu kotiväki on innostunut kuvaamisesta - hieno juttu! Tänään kuvasimme ryhmätunnilla 3-4 oppilaan ryhmissä pieniä näytelmiä tai improvisaatioita. Innoittajana toimi päiväkodin roolivaatevarasto, josta kukin valitsi haluamansa asun ja muun rekvisiitan ja sitten kuvaamaan! Jokainen toimi vuorollaan kuvaajana ja aina kun yksi otos oli valmis, vaihdettiin asuja ja kuvattiin lisää. Hauskoja otoksia syntyikin paljon lyhyen yhteisen pohdinnan jälkeen ja ilman käsikirjoitusta. Kuvauksen mahdollisti se, että jokaiselle ryhmälle oli käytössä oma tila, jossa sai rauhassa kuvata.Tämän päivän kuvauksissa huomasin, miten tärkeää on nähdä tulos heti kuvauksen jälkeen. Tuotosten näkeminen paransi seuraavien otosten laatua. Lapset huomasivat, että vastavaloon ei kannata kuvata, kaikki eivät voi puhua samaan aikaan, näyttelijöiden tulee olla rittävän lähellä toisiaan jne. Seuraavaksi editoimme otoksia iMoviessa.

Valokuvien, videoiden ja elokuvie katsominen yhdessä on ollut tärkeää. Varsinkin itsensä näkeminen videolla on ollut monelle aluksi hyvin jännittävää. Muutamat ovat paenneet pöydän alle sormet korvissa ja silmät kiinni, kun on ollut niin vaikeaa ja jotenkin hävettävää nähdä itsensä videolla - mutta eipä se ole helppoa aikuisellekaan! Vähitellen sietokyky on kasvanut ja pöydän alle pakenijoita on ollut vähemmän. Kuvaamisen lisäksi on opittu myös yhteistyötä ja vuorovaikutustaitoja ja koettu tietysti monta hauskaa ja hienoa hetkeä. Sekä valokuvaus- että videointitetävissä en ole etukäteen ohjeistanut kovin paljon, vaan olen antanut lasten kokeilla ja kuvata paljon ja kehunut tuotoksia. Lasten into ja ilo kertovat siitä, että tekemällä ja kokeilemalla oppiminen on ollut tämän ikäisille lapsille varsin onnistunut lähestymistapa.

"Taidevalokuvaustehtävissä" kokielun arvoinen ohjemisto on Orange cam, joka sisältää kainelaisia tehosteita, värejä ja muuta mukavaa.