Julkaistu , SopettajaKirsi

iPadin kameraan tutustuimme ryhmätunnilla (9 oppilasta) ottamalla kaverikuvia. Kolme oppilaan ryhmässä jokainen toimi vuorollaan valokuvaajana, jonka tehtävänä oli etsiä sopiva kuvauspaikka ja antaa ohjeita kuvattavilleen. Kuvattavat tietysti noudattivat kuvaajan ohjeita - enemmän tai vähemmän. Yhdessä tekeminen ja kuvaajan rooliin asettautuminen innosti lapsia j työskentely sujui hyvin. Tuloksena oli paljon laadukkaita kuvia; ainakin paljon hauskempia otoksia kuin perinteisissä kaverikuvissa. Seuraavaksi koko porukka lähti hiippailemaan ympäri päiväkotia (luokkamme työskentelee Lappeen päiväkodin tiloissa) etsimään kiinnostavia kuvauskohteita. Hiippailu oli olellinen ohje, sillä pienemmät lapset olivat päiväunilla. Päiväkodin aikuisia sai myös kuvata, kunhan kysyi luvan kuvaamiseen. Tämä herättikin paljon keskustelua: Miksi pitää kysyä lupa? Voinko kännykkäkameralla kuvata ketä vain missä vain? Voinko laittaa kaverin kuvan nettiin ilman lupaa? Aikuisten palautteen mukaan pienet kuvaajat hallitsivat kuvauslupa-asian mallikkaasti.

iPadin kameran käyttö on lapsille varsin helppoa, sillä kamerassa ei ole mitään turhia "härpäkkeitä". Haasteena on tietysti tarkkojen kuvien ottaminen, kun kädet saattavat vähän täristä innostuksesta. Harjoitus tekee tässäkin mestarin ja kuvien tarkkuus parani koko ajan. On myös hieno juttu, että heti voi katsoa omat kuvat, poistaa epäonnistuneet ja ottaa uusia. Huomasimme myös, että zoomin kanssa ei kannata innostua liikaa, kuvista tulee helposti epätarkkoja.

Kun kuvaamisen perusasiat olivat tuttuja, lapset saivat kotiläksyn: Kuvaa vähintään kolme kevään merkkiä ja valmistaudu kertomaan, mikä kuvissasi kertoo kevään tulosta. Koulussa läksy "tarkistettiin" ryhmätunnilla, jolloin jokainen esitteli kuvansa ja kertoi perustelunsa. Kevät ei siinä vaiheessa ollut kovin pitkällä, mutta mm. seuraavia merkkejä löydettiin: krookukset kukkivat, ruoho vihertää, lumi on sulanut, pyöräilykausi on alkanut, pääsee keinumaan, lemmikkikani on ensimmäistä kertaa ulkona jne.

Jotta kuvat eivät jäisi irrallisiksi otoksiksi, rupesimme kokoamaan kevään merkkejä kirjaksi Little Story Makerilla. Yksi kevätkuva tuotiin kirjan kansikuvaksi ja loput kirjan sivuille. Jokaiseen kuvaan liitettiin myös lyhyt kuvateksti tyyliin: "Krookukset kukkivat."  Samalla harjoiteltiin lauseen kirjoittamista. Story Makerin puute on se, että kuvatekstiin mahtuu vain yksi lyhyt lause - siinäkin monelle ekaluokkalaiselle on haastetta tarpeeksi. Jatkamme kirjan tekemistä edelleen kevään etenemisen myötä. 

Aloitimme myös lukuviikon innoittamana Kotihirviö-kirjan tekemistä hyödyntäen Story Makerin äänitysmahdollisuutta. Lukuviikolla piirretyt kotihirviöt on kuvattu kuvakansioon, josta ne haettiin Story Makeriin. Kuvatekstiksi kirjoitettiin hirviön nimi,  jonka jälkeen lähdettiin äänitysstudioon (= päiväkodin liikuntavälinevarastoon). Onneksi luokassamme on harjoittelijana lähihoitajaopiskelija, joka ohjasi ja valvoi muiden lasten iPad -työskentelyä,  joka mahdollisti äänittämisen. Miten harvinainen ja ihana hetki; voi hetken keskittyä yhteen lapseen kerrallaan - varmaan myös open kanssa kahdenkesken vietetty tovi on tärkeä asia. Ihanaa oli nähdä lapsen ilme, kun hän kuuli omaa kerrontaansa nauhoitettuna, ehkäpä ensimmäistä kertaa elämässään. Muutamat  lapset olivat hyvin tarkkoja tarinansa kanssa ja halusivat ottaa nauhoituksen uudestaan, jos tuli pitkiä taukoja tai keksivätkin paremman tarinan. Se toki onnistui, sillä nauhoitus on varsin helppoa, kun oppii muutaman niksin. Olin toki harjoitellut hommaa etukäteen kotona, mutta eipä kaikki sujunutkaan heti ihan  Strömsö-tyyliin. Tähän hankkeeseen kuuluva tekemällä ja kokeilemalla oppimisen meininki ilahduttaa kyllä vanhempaakin oppijaa.

Keksin juuri seuraavan kirjaidean: Lapset tekevät Animal muddle ohjelmalla hullunkursia eläimiä, tallentavat kuvat kuvakansioon,  tuovat Little Story Makeriin ja kertovat eläimestä tarinan. Kuvien tekeminen sujuu näin nopeammin kuin piirtämällä ja tarinoitten keksimisen pariin päästään ripeämmin. Arvostan kyllä lasten omia piirroksia enemmän kuin valmiita kuvia, mutta tehdään molempia! Huomaan, että iPadeilla työskentely tuottaa koko ajan uusia ideoita. Etukäteen oli vaikea kuvitella, miten työskentely sujuu ja mihin lapset pystyvät,  mutta nyt tuntuu, että jaksomme loppuu ihan liian pian.